tiistai 10. tammikuuta 2012

Uskollisuudesta ja uskottomuudesta

Tutustuin muutama päivä sitten blogiin, jossa anonyymi tyttö kertoo suhteestaan naimisissa olevaan rutkasti vanhempaan mieheen. Luin blogia ja pudistelin päätäni. Suljin selaimen. Ajattelin blogin olevan hyvin toteuttu vitsi. Eilen eksyin blogiin jälleen ja uppouduin hyvin kummalliseen maailmaan. Yummy palautti blogipostauksessaan mieleen jo unohtamani deittisivuston, jossa varatut naiset ja miehet etsivät salasuhdetta piristämään väsynyttä parisuhdettaan.

Muutama vuosi sitten törmäsin kapakassa erääseen mieheni tuttuun ja ihmettelin hänen kainalossaan heiluvaa pimatsua. Oliko tyttö leikannut hiuksensa sitten viime näkemän vai miksi hän näytti niin erilaiselta? Tiesin miehen seurustelevan vakituisesti, joten oletin naikkosen olevan hänen muodonmuutoksen kokenut tyttöystävänsä. Tietenkin kävi ilmi, että näin ei ollut. Seuraavalla kerralla bongasin saman äijän samasta kapakasta uusi typykkä kainalostaan. Varmistuksen jälkeen sain tietää, että mies oli parisuhteessa, mutta tyttöystävä oli autuaan tietämätön ukkonsa tohinoista. Ihmettelin, miksi ihmeessä kukaan ei ollut kertonut tyttöystävälle totuutta tuosta lipevästä rentusta?

Olen monesti miettinyt, mitä itse tekisin vastaavassa tilanteessa. Jos näkisin tai tietäisin jotain ystävistäni petettävän, kielisinkö kaverilleni vai menisinkö leipomaan poikaystävän naaman uuteen uskoon? Tai vastaavasti, jos tietäisin ystäväni pettävän miestään, pitäisinkö naiselle moraalisaarnan vai hihittelisinkö miehen herkkäuskoisuutta. Olen kuitenkin aina ajatellut, että minä haluaisin tietää. Mikäli kuulisin ystäväni pitäneen suunsa tukossa asiasta, loukkaantuisin varmasti. Olisi kamalaa elää valheessa ja vielä pahempaa, jos toinen parisuhteen osapuolista ei tietäisi toisen onnettomuudesta tai piittaamattomuudesta.


Aina pikkujoulujen tienoilla lööpit nostavat esiin keittiöpsykologin listauksen ”näin tunnistat uskottomuuden merkit.” Tasaisin väliajoin naistenlehdistä voi lukea juttuja, joissa pohditaan, missä kulkee raja ja mikä oikeastaan on pettämistä. Siinäpä vasta kysymys. Monille pettäminen tarkoittaa romanttisia aatoksia toisesta uroksesta tai naaraasta, kun taas toisen mielestä raja kulkee suudelmassa. Meinasin lennähtää tuoliltani, kun Iltalehdessä kerrottiin joulunpyhinä jonkun pitävän jopa halaamista pettämisenä. Montaakohan vastakkaisen sukupuolen edustajaa minä olen seurusteluni aikana mennyt halaamaan? En uskalla edes laskea.

Kertoisitteko te, jos tietäisitte ystäväänne petettävän vai koetteko, etteivät muiden suhdesotkut kuulu teidän elämänpiiriinne?

Entäs ystävällisyyden osoittaminen vastakkaiselle sukupuolelle (tai miksi ei sille samallekin)? Onko käsivarrenmitta riittävä etäisyys vai tohtiiko sitä astua hiukkasen lähemmäs ilman, että saa syytöksiä niskaansa?

15 kommenttia:

  1. Olen myös lukenut ko. blogia ja kyllä käy sääliksi miehen perheen lisäksi myös sitä tyttöä, mikäli ihan totta ovat kaikki kirjoitukset. Tuntuu uskovansa olevansa oikeasti tämän miehen suurikin rakkaus, mutta epäilen että taitaa totuus olla jotain aivan muuta!

    VastaaPoista
  2. Olen seurannut kyseistä touhua kummaltakin kantilta. Lukioaikana kuuntelin pari vuotta ystäväni kertomuksia poikaystävänsä touhuista. Hän tiesi niistä, muttei silti jättänyt poikaystäväänsä, vaan käväisi itsekin välillä hieman vierahilla mailla (WTF, niinpä). Nämä kuitenkin seurustelevat edelleen ja heillä on pieni poika...

    Olen myös käräyttänyt naispuolisen ystäväni, jonka poikaystävän kanssa olin hyvä ystävä. Katselin baarissa tyttösen touhuja, kun tämän poikaystävä soitti itkukurkussa puhelimeeni, miksei tämä vastaa... Siinä vaiheessa en jaksanut selitellä, vaan sanoin, että taitaapi neidillä olla jotain miesseuraa tuossa. Kaveri tietysti suutahti minulle, mutta pyysi anteeksi jälkeenpäin. He seurustelevat edelleen ja olemme väleissä.

    Kyllähän näitä tarinoita riittäisi. Tiedän yhden poikaystäväni kaverin pettäneen tyttöystäväänsä ainakin pari kertaa, mutta siihen en ala nokkaani tunkemaan, vaikka sääliksi käykin tyttöä. :/ Tosin hän onkin tainnut saada asiasta jo vihiä, joten tehköön, minkä parhaaksi näkee.

    Lähes kaikki nämä ovat todella mukavanoloisia ihmisiä ja huipputyyppejä kavereina, mutta tällainen touhu ei mene jakeluuni. Koskaan.

    Minusta halata ja tanssia saa (kunhan ei kopeloida), mutta kyllä se olisi jo liikaa, jos näkisin poikaystäväni suutelevan toista. Jos petipuuhista yllättäisin miekkoseni, olisi suhteen loppu siinä.

    Suhde on kyllä aika huonolla pohjalla, jos toiseen ei voi luottaa tai toinen on sairaalloisen mustasukkainen. Olisi kurjaa, jos joutuisi koko ajan miettimään, mitä toinen puuhailee. Yhtä kurjaa olisi, jos toinen ei luottaisi minuun lainkaan ja hengittäisi koko ajan niskaan.

    Onneksi täällä tilanne on ainakin toistaiseksi ollut hyvin valoisa, enkä näe syytä asiaa kyseenalaistaakaan. :)

    VastaaPoista
  3. Olen myös kyseistä blogia ohimennen lueskellut. Aikamoisen ajatuksen ristitulen se on minussa aiheuttanut, mutta ei siitä nyt.. :)

    Mä en tiedä kertoisinko, riippuu varmaan niin tilanteesta. Todennäköisesti kertoisin ja käräyttäisin, ihan vain siksi, että haluaisin itsekin tietää.

    Minnan kanssa olen samaa mieltä, että kyllä mielestäni halata ja tanssiakin saa, siis miten nyt on luontevasti vastakkaisen sukupuolen kanssa ystävä. Mutta kun ei missään pusu-kulttuurissa eletä, niin en kyllä kovin hyvällä katsoisi oman miehen suukottelevan muita.

    Ei tämmöiset asiat taida ikinä olla ihan yks-piippuisia.

    Kylläpä Niina jaksat aina kirjoittaa ajatuksia herättävästi, olet ihana :)

    VastaaPoista
  4. Mun kohdalla se miten käyttäytyisin, jos saisin tietää, et joku kaveri on pettäny sen seurustelukumppania, riippuu aika paljon siitä, kui hyviä kavereita ollaan. Jos tunnen tyypit paremmin, ni varmasti sanoisin jotain. En välttämättä asiaa ihan suoraan päin naamaa, mutta hieman kiertoteitä käyttäen.

    Mun mielestä halaaminen ei oo pettämistä, pussailu on. Tai jos esimerkiks puhuu tuntikausia joka ikinen päivä jonkun toisen tyypin kaa puhelimessa, ni ei sekään iha hyväksyttävää mun mielestä oo. Ainakaa, jos tää tyyppi ei oo ns. kaveri vaa joku fb-tuttu yms..

    Mut silti pitää sanoo, et en mä välttämättä suoraan sanois, et suhde on ohi, jos toinen pettää. Jos pettää harrastamalla vaan seksiä, tai jos pettämisessä on mukana tunteitakii on mun mielestä kaks ihan täysin eria asiaa. Tiedän, et tää kuulostaa jonkun korvaan oudolta, mut näin mä ne asiat nään... Seksi on vaa seksiä, joillekin se on tärkeempää ku toisille, ja turha siitä on sen suurempaa numeroa tehdä..:)

    Ja lopuks vielä, et helppohan se on täältä huudella, ku ei oo omakohtaista kokemusta petetyks tulemisesta. Voi olla, et on eri ääni kellossa, jos joskus tulee näin käymään..

    VastaaPoista
  5. Hyvää pohdintaa sulla! :) Toivottavasti mua ei nyt pahasti leimata pettäjäksi tai ymmäretä muutenkaan väärin, mutta ei se ole NIIN väärin jos tuo ensimmäisessä kappaleessa kertomasi tyttö yrittää miestä, mutta on väärin jos mies menee siihen mukaan. Vähän samoin siis kuin, että ei se ole tyhmä joka pyytää liikaa rahaa, vaan se joka maksaa. Olen mäkin suhteessa ja on mua yritetty, mutta en ole lähtenyt siihen mukaan. Olen vain todennut kohteliaasti, että ei kiitos. :)

    VastaaPoista
  6. Niin karulta kun se kuulostaakin, ei välttämättä kannata tuomita ilman omaa kokemusta.
    Pettäminen on tietysti väärin, mutta ei koskaan pidä sanoa "ei koskaan" koska joskus se saattaa osua omaan nilkkaan. Asiat ei valitettavasti aina ole niin mustavalkoisia.

    Minusta ihminen itse tietää pettäneensä. Se ajatus - oli se sitten halaus tai seksiä.

    Tuttujen pettämistä seuraillessa olisi ehkä varminta kysyä asiasta itse pettäjältä, "Hei, uskotko että tuo käytös on hyväksyttävää tyttö/poikaystäväsi mielestä?"

    VastaaPoista
  7. Aniina: Niin, vaikeahan se on sanoa mihin juttu johtaa. Eihän sitä koskaan tiedä, vaikka se olisikin vuosisadan suurin rakkaustarina, vaikka se tuntuukin oudolta. ;)

    Minna: Kyllähän jotkut pystyvät anteeksi antamaan. En uskalla sanoa, että en itse pystyisi siihen. Olen antanut elämäni aikana anteeksi paljon ja minulle on annettu anteeksi.

    Kyllähän näitä vähän vastaavia tapauksia on tullut itsellekin vastaan. Itse kannatan aina rehellisyyttä, kaikessa. Joidenkin ihmisten touhua tulee kyllä kieltämättä itsekin välillä ihmeteltyä, mutta hei, jokainen tyylillään.

    Minna: Eiväthän nämä asiat ole koskaan mustavalkoisia. Itselläni tilanne riippuu toki siitäkin, kuinka tutusta ihmisestä on kyse. Jos tietäisin parasta ystävääni petettävän en epäilisi hetkeäkään ottaa asiaa puheeksi pettäjän kanssa. Jos hän ei suostuisi kertomaan asiasta, niin kertoisin petetylle mitä olen nähnyt tai kuullut.

    Jokainen varmaan tietää ne omat rajansa. Ja sen, mikä menee liian pitkälle. Jollekin se raja menee tanssimisessa ja jollakin jossain muualla. Kyllä tuo minun ukkoni vieraita naisia melkoisen usein tuppaa halailemaan ja pidän sitä aivan normaalina. Tanssiakin voidaan ihan kavereina. ;)

    Anonyymi: Olen samoilla linjoilla. Mitä paremmasta ystävästä on kyse, sitä herkemmin asiasta sanoisin.

    Eivät nuo ajatukset kuulosta yhtään oudoilta. Monet ovat sanoneet, että suuteleminen ja henkinen sitoutuminen toiseen on enemmän pettämistä kuin esimerkiksi seksi.

    Kuten tuossa yllä sanoin, jokainen tietää omat rajansa (tai näin ainakin haluan uskoa). Kyllä ne pelkät ajatukset toisesta ihmisestä ja hyvin läheinen ystävyys saattavat olla jo askel sinne väärälle puolelle.

    Nanna: Kiitos. :) Olen tainnut useammankin kerran moralisoida joitakin ihmisiä siitä, että varattuihin ihmisiin ei tarvitsisi lähteä tahallaan sekaantumaan. Toisaalta, eihän se tämän kolmannen osapuolen vika ole, jos varattu on tästä kiinnostunut. Näin se vain joskus menee. ;)

    loinen: Hmm, eiväthän tämmöiset asiat (tai mikään elämässä muutenkaan) ole mustavalkoista. Niillä, joilla ei kokemusta, saattavat sanoa, etteivät koskaan antaisi pettämistä anteeksi. Antaisinko itse? En osaa sanoa. Riippuisi tilanteesta ja siitä, miten pahasti minua on petetty. Olen kuitenkin nähnyt paljon anteeksiantamista, jota en aina pysty ymmärtämään. Sitä tulee tuomittua muiden toiminta, vaikka elämässä on paljon asioita, joita on itselle annettu anteeksi.

    Monet muutkin täällä ovat ilmeisesti samoilla linjoilla siinä, että ihminen tietää itse pettäneensä. Kyllä se oma moraali kertoo, jos on jotain, jota pitäisi tunnustaa.

    Jos omalle kohdalle sattuisi tilanne, jossa kaveriani petettäisiin, kysyisin varmasti ensin pettäjältä, haluaako tämä kertoa asiasta tyttö/poikaystävälleen. Monesti itse saattaa hiukan ylireagoidakin tilanteessa, jos uskoo, että ystävää petetään.

    VastaaPoista
  8. Olen kertonut kaverilleni. Vedän rajan siinä, että mitä itse sietäisin. Sain tappouhkauksen.

    Mutta tein oikein mielestäni, näin vuosienkin jälkeen ajateltuna.

    En olisi ikinä voinut vaan katsoa sivusta kaiken tapahtuneen jälkeen, kun ihmiset "jatkavat" elämäänsä. Hän on kuitenkin ystäväni!

    Jos ymmärrätte mitä tarkoitan.

    VastaaPoista
  9. Anonyymi: No huh huh, on siinä jollain ollut pokkaa kun oikein tappouhkausta laittaa peliin! Mitä ihmettä. Ja uskon kyllä ymmärtäväni mitä tarkoitat. Tuskin itsekään pystyisin katsomaan sivusta, jos tietäisin mitä ystävän selän takana tehdään.

    VastaaPoista
  10. Voisit ottaa joskus kuvia suoraan edestä päin, että näkisi kunnolla nuo uudet lasit! Tuntuu että viime postauksissa et katso oikein kameraan ja ei oikein tarkasti näe miltä lasit näyttävät!

    VastaaPoista
  11. heidi: Hehe, taidan aika monissa muissakin kuvissa möllöttää muualle kuin suoraan kameraan, olen sen itsekin huomannut. Kyllä nuo lasit melkein (paino sanalla melkein) suoraan edestä näkyvät postauksessa http://littleladyn.blogspot.com/2011/12/tuulilasimainen.html. Summa summarum: täytyy sanoa kuvaajalle, että seuraavissa kuvissa muistuttaa mallia katsomaan suoraan kameraan. ;)

    VastaaPoista
  12. Suuri kiitos Niina tästä kirjoituksesta!! On yksi asia, jossa en todellakaan jousta ja se on pettäminen. Olen saanut elämäni aikana kuulla kymmeniä kertoja olevani "vanhanaikainen", sinisilmäinen, naivi jne. Siitä syystä, että en hyväksy pettämistä! Toki, sen arvaa jo hamsterikin, että ihminen joka sanoo minun olevan naivi, on todennäköisesti itse elämässään pettänyt.
    Näin lapsuudessani , että mitä tuhoa se saa parisuhteessa aikaan, joten en haluaisi elämässäni kokea samanlaista tunnetta, saati aiheuttaa sitä kenellekään toiselle.

    Kertoisin kaverilleni, koska haluaisin myös itse tietää, mikäli oma mies olisi käynyt vieraissa. Oli elämäntilanne sitten mikä vain.

    VastaaPoista
  13. RagDoll: Voi ole hyvä vain <3 Olen aina ollut hyvin ehdoton: olen monesti sanonut, että en voisi koskaan antaa anteeksi. Nyt vanhempana, en enää osaa sanoa. Riippuisiko anteeksiantoni esimerkiksi siitä missä elämäntilanteessa olisin, miten minua olisi petetty tai missä jamasssa parisuhde noin ylipäätänsä on. Jos minulla ja miehelläni olisi esimerkiksi lapsia, pystyisinkö jatkamaan normaalisti kaikesta huolimatta? Olen sellainen ihminen, joka antaa anteeksi, mutta joka ei unohda. Pystyisinkö jatkamaan elämää pettämisen jälkeen, en todellakaan tiedä. Pettäminen on aikamoinen epäluottamuslause, alhaisinta mitä toiselle ihmiselle voi tehdä. Jokainen kuitenkin tekee virheitä.

    Kuulostaa oudolta, että joku haukkuu naiiviksi. Etenkin, jos ihminen on itse kokenut tai nähnyt miten pettäminen vaikuttaa parisuhteeseen ja perheeseen. En ymmärrä.

    VastaaPoista
  14. Mietein itsekin tätä samaa aihetta kun pöyristyneenä kuulin tästä uudesta deittisivustosta. Mielestäni koko ajatus oli ihan kamala, herranjumala jos parisuhde on siinä pisteessä että piristystä pitää hakea salasuhteista niin eiköhän olisi aika tehdä toiselle palvelus ja erota niin ettei ainakaan joudu tuollaisen jutun takia kärsimään. Olin ihmeissäni kun lueskelin Iltalehdestä että tämä sivusto on saanut suursuosion, ajattelin mielessäni heti että mihin tämä maailma on menossa. Ei ainakaan hyvään suuntaan jos tuollainen on ihan okei ihmisten mielessä.

    Itse ainakin haluaisin tietää jos näin kamalasti joskus kävisi... jos tietäisin jonkun ystäväni pettävän tai ystävääni petettävän... en tiedä. Kyllä varmaan sanoisi siitä hänelle, että säästyisi nöyryytykseltä jos parin vuoden päästä saisi tietää että huh hei, mies onkin kokoajan seurustellut samalla toisen kanssa. Näin siis ei ONNEKSI ole käynyt ja toivottavasti ei käykään. Mutta onhan se ystävän velvollisuus sanoa, itse en pystyisi ainakaan olemaan tämän henkilön kanssa, jos tietäisin tuollaista enkä kertoisi.

    Hyvää pohdintaa jokatapauksessa sinulla. Olen vasta aloittanut blogiasi lukemaan, muta vaikuttaa lupaavalta :)

    http://tartu-hetkeen.blogspot.com/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän se kuulostaa melko ankealta, kieltämättä. Olen itsekin kummastellut tuon sivuston suosiota. Kaipa se selittyy jännityksellä, jota salasuhde tarjoaa. Itse mielummin eroaisin kuin tekisin toiselle osapuolelle selän takana jotain vastaavaa. Kyllä sitä kipinää ja jännitystä täytyy löytyä siitä ihan omasta suhteesta eikä vieraista pöydistä.

      Jollain tavalla ajattelin itsekin, että ystävän velvollisuus on olla rehellinen. En osaa kuvitella sellaista tilannetta, jossa olisin kertomatta, jos tietäisin ystävääni petettävän. Luultavasti sanoisin pettäjälle, että kerro itse tai sitten minä kerron. Vaikeaa vaikeaa. Ajattelen asiaa siltä kannalta, että itse haluaisin tietää. Oli elämäntilanne mikä tahansa.

      Mukava kuulla, että tykkäät. Toivottavasti lupaukset täyttyvät. ;)

      Poista

Asiallinen kommentointi ja keskustelu on sallittua. Kritiikkiä voi ja saa antaa. Idiootteja vedän virtuaalisesti turpaan. Kiitos. :)